Voi pöh...

No höh... Kaksi päivää jäänyt välistä. *pudistelee päätään pettyneesti* Torstaina oli n. 12 välilehteä auki koko ajan ja jokaiseen olisi pitänyt kirjoittaa jotain, niin en sitten kerennyt tänne kirjoittaa. Ja eilen pidimme kaverini kanssa pikkujoulut, eikä heillä toiminut netti. Pyydän siis anteeksi. En tällä kertaa jaksa kirjoittaa kolmen päivän edestä.

11.12.2010
Ratin takana istui melkein 40 vuotias mies, jolla oli yhtä mustat hiukset kuin minullakin. Hänellä oli aurinkolasit päässään ja varma hymy huulillaan. Hän näytti ruskettuneelta, kuin olisi käynyt kuukauden lomalla
   "Anna tulee nyt minun mukaani." Hän sanoi itsevarmasti. Annan isäpuoli näytti yhtäaikaa raivostuneelta ja ihmettelevältä.
   "Ja kuka sinä luulet olevasi?" Isäpuoli sanoi ääni täristen.
   "Minä olen Annan biologinen isä."  Mies sanoi ja otti aurinkolasit päästään. Lasien takaa paljastuivat merensiniset silmät. Isäpuolen suu oli loksahtanut auki. Hän ei sanonut mitään, joten Annan isä jatkoi.
   "Joten ajattelin, että Anna voisi olla yötä luonani. Siellä on valmiina Annan omia vaatteta ja hammasharja." Isäpuoli kokosi itsensä ja sai sanan suustaan: "Aha." Hän taisi itsekin ymmärtää typeryytensä ja alkoi vihdoin puhumaan tavallisesti.
   "Anna on arestissa. Hän ei saa lähteä minnekään."
   "Jaa, etkö siis usko, että hän on hyvissä käsissä kanssani?" Annan isä sanoi uhkaavasti. Anna oli seurannut hiljaa vierestä.
   "E-en minä sitä tarkoittanut..." Isäpuoli sanoi pelokkaasti, sillä hän näytti panneen merkille Annan oikean isän suuret lihakset.
   "No sittenhän me voimmekin tästä lähteä. Jos nyt voisit vähän siirtyä pois ikkunastani?" Isä sanoi ystävällisesti, mutta äänessä piili silti hiljainen uhkaus.
   "Öh... Hyvä on..." Isäpuoli sanoi ja otti päänsä ulos ikkunasta. Annan isä laittoi ikkunan heti kiinni ja kaasutti bemarillaan pois, Anna mukanaan. Isäpuoli jäi koulun pihalle tuijottamaan heidän peräänsä suu auki.

Juu, toivottavasti tarina muuten miellyttää. :)