>:(

Voi vittujen kevät, vois tännekki taas jtn kirjottaa. :/

"Ai mitä?" Kysyin ihmeissäni.
"No emmä oo varma, mut siis sillo viime viikonloppuna, ku mehä oltiin siel Janin mökil, muistakko?" Tino selitti hitaasti katsellen maahan.
"Jooo?"
"No toi ukko oli sielä kans."
"Siis mitä?? Seuraaks se sua?" kysyin ihmeissäni.
"No eiii, mutku se selitti siinä jtn, et aika on käsillä ja muuta tollasta."
"Ja sä vittu uskoit?"
"No en todellakaa... Aluks. Mä aattelin et se on semmone hullu juoppo jota näkee tuol kaduil, mut sitte sen jälkee mulle on alkanu tapahtuu kummii. Mä luulin aluks et se oli pelkkää sattumaa, mut ei se voi olla..."
"Niiku mitä" olin nyt hyvin huolestunut ystäväni meilenterveydestä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
"No niiku sellasii, et oon nähny juttuja, joita ei kuuluis olla olemasa..."
"Ai siis MITÄ??"
"No esim, oon nähny ton ukon semmosissa paikoisa joissa sen ei kuulu olla ja sitte ku oon räpäyttäny silmiä ni se on kadonnu. Kuuntele, musta tuntuu et mä oon tulos hulluks!" Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä ja hänen ilmeensä oli kärsivä. katsoin häntä kauhistuneena. "Sun täytyy auttaa mua! Mä en oo hullu en varmasti mut jos mä oonki??? Mä en kestä tätä!!" Tino puhkesi kyyneliin. Usko, kun sanon etten ole ikinä nähnyt hänen itkevän ja olevan semmoinen. IKINÄ.

asdasd

Joo jatkan suoraan.

Yhtäkkiä oveen koputettin. Vilkaisin Tinoon, mutta hänkin näytti ihmettelevältä. Hän käveli ovelle ja katsoi ovisilmästä.
"Kuka siel on?" Kysyin hiljaa.
"Emmä tiiä. Outo tyyppi. Avaanko oven??" Tino kysyi.
"En tiiä... Laita se ketju ja avaa vähän ja kysy mitä asiaa." Vastasin. Tino teki näin ja raotti ovea vähän.
"Mitä asiaa?" Tino kysyi.
"Aika on tullut." Miehen ääni sanoi.
"Mikä aika?" Tino kysyi. Astuin lähemmäksi. Nähdessäni miehen silmät kavahdin kuitenkin taaksepäin. Olin varma että ne olivat hehkuneet punnaisina.
"Ette voi pysäyttää sitä enää." Mies sanoi.
"Mitä me ei voida pysäyttää!?" Tino kysyi ärsyyntyneenä.
"Se on jo alkanut..." Mies sanoi ja sitten hän... Ei, ei se voinut olla... Näin varmaan harhoja, hän varmaan juoksi jonnekkin. Mutta... Hän katosi. Tino kääntyi ja katsoi minua sanattomana. Minäkin katsoin häntä suu auki. Jossain toisessa tapauksessa tuo olisi saattanut vaikuttaa huonolta pilalta, mutta mies oli vaikuttanut niin... pelottavalta. Ja ne silmät...
"Taidan tietää mistä se puhu..." Tino sanoi hiljaa.


Ja nyt se tarina vasta kunnolla alkaa! :D

vittuvittuvittuvittuvittu....

En ole nytten kirjoittanut, kun on tavallaan niinkuin unohtunut jajaja. :((

Kun olimme saaneet paikat siivottua ja kun Tiina oli lähtenyt, menimme Tinon kanssa vielä nukkumaan. Nukuimme puoleen päivään ja herätessämme olimme aivan uuvuksissa. krapula oli onneksi poissa, mutta olisin silti halunnut tietää mitä eilen tapahtui. Juttelimme Tinon kanssa siitä pitkään, mutta sitten sekin puheenaihe oli loppuun käsitelty.
"Mitä aattelit tänä iltana?" Tino kysyi loikoillessamme sohvalla tekemättä mitään.
"No emmä mtn erityistä. Jos sulle passaa ni oisin täällä?"
"Käy mulle. Oo täälä nii kauvvan ku haluut." Tino myöntyi.
"Kiitti." vastasin.
"Miten sulla muute Beccan kans?" Tino uteli
"No eikai täsä..."
"Ainii taisin kysyy jo." Tino sanoi ja virnisti.
"Joo kysyit." minäkin virnistin.
"Joo sori oon seko..." Tino sanoi.
"No nii me kaikki ollaan." sanoin
"Joo mut mä oon enemmän ku muut." Tino selitti.
"Äh turpa tukkoon!" Huudahdin ja läimäisin häntä tyynyllä ja sittä syntyi suuri tyynysota joka huipentui viiden tyynyn rikkoutumiseen ja rajuun naurukohtaukseen.


Tämmöstä...:)

Maanantaivitutusta taas pitkästäaikaa...

Eäääääääääh.... Huoh... Plääh... Maanantain pelasti koulussa kaverin antama muffinssi (joka sekin oli vähän palanut, mutta oli silti iha hyvää. :)) Jaa, taidan siirtyä tarinaan:

Samalla kun Tiina etsi kännykkäänsä minä ja Tino juttelimme.
"Toiha kävi kätevästi!" Sanoin Tinolle.
"Yllättävän kätevästi joo..." Tino mietti.
"Haluaako oikeesti olla sen kans?" Kysyin.
"No joo. Sehä on iha mukava mimmi." Tino sanoi ja virnisti.
"Okei."
"Mut mites Becca?" Tino kysyi ja katsoi minuun.
"No ihan jees..."
"Eli...?"
"No meillä menee hyvin..." Sanoin.
"Mut se ei oo antanu?" Tino kysyi.
"Ei..." Mutta juuri silloin Tiina löysi kännykkänsä ja kertoi melkein huutamalla kaverilleen, missä oli ja mitä oli tapahtunut.



Äh... En kerkiä nyt muuta. Sorge...

Tää on paska maailma, mitä oikee luulet? Huudan "Haista vittu!" haluun että kuulet....

Eääh... Tänään yksi minun kaverini teki semmoista, mitä ei voi ihan heti antaa anteeksi... Mutta eipä tässä... Tulipahan senkin luonne viimeinkin selvitettyä. Mutta nyt tarinaan...

Tiinalla silmäili meitä hetken aikaa ja mekin tuijotimme häntä. Tuntui ettemme hengittäneet ollenkaan. Sitten Tiina kysyi:
   "Noniin... Kumpi se oli?" Vilkaisin äkkiä Tinoa.
   "Minä... Mutta en muista tapahtuiko mitään!" Hän sanoi puolustelevasti. "Muistatko sinä?"
    "En... Mutta voiko joku auttaa, mulla on iha mieletön krapula?"
   "Ota koppi!" Tino sanoi ja heitti pullon Tiinalle laajassa kaaressa.
   "Mitä täsä on?" Tiina kysyi epäilevästi.
   "Jtn juttua, mut se helpottaa. Juo vaan." Sanoin rohkaisevasti. Tiina tuli portailta alas ja otti kulauksen pullosta. Pian hän näyttikin jo paremmalta.
   "Tino kuule... Tehtiinkö me se?" Tiina kysyi, kun hänen olonsa oli miltei normaali.
    "Ku mää en muista yhtää. Mitä sitte tapahtuu, jos me tehtiin se?" Tino kysyi arasti.
   "Se riippuu susta. Haluakko alkaa mun kans?" Tiina kysyi ja hymyili. Tino punastui.
   "No joo, oot sää iha nätti ja voisin mää... Voisin mää ehkä alkaa sun kans, jos säki haluut..." Tino sanoi tuijottaen tarkasti pöytään ja hänen kasvonsa helottivat punaisena kuin paloauto.
   "Ihanaa!" Tiina hihkaisi. Hän näytti olevan jo oma itsensä. "Misä mun kännykkä on?" Hän kysyi ja alkoi etsimään sitä. Talo oli melko sotkuinen, joten hänellä kesti kauan ennenkuin löysi kännykkänsä.

En kerkiä nyt muuta. Moro...

Ehheheee!

Jatkan sitä tarinaa saman tien, että kerkiän kirjoittaa... Sori kun en ole kerennyt kirjoittaa... :/

"Siis mitäh?" Sanoin "Oliko sillä etes vaatteet päälä?"
"No oli kai sillä... Alusvaatteet... Mut en yhtää muista, et mitä me tehtii vai tehtiinkö mtn..." Tino sanoi epäröiden...
"Siis oot saattanu nussia sitä, ekkä etes muista sitä?" Kysyin.
"No nii... Mut me oltiin kännisä hei!" Tino puolustautui kun näki epäuskoisen ilmeeni.
"Siis ei siin mtn, et nussit sitä, mut ET MUISTA SIITÄ MITÄÄN???!!!" Sanoin ja olin kuolla...
"No vittu nii..." Tino sanoi ja virnisti. Hän oli selvästi helpottunut siitä, etten tuominnut häntä siitä, jos hän oli nussinut eilen.
"No entäs sinä?" Tino sanoi muina miehinä.
"Mitä musta?" Sanoin ja alkoin epäilemään.
"Siis et joko sä ja Becca ootte..." Tino näytti käsillään mitä.
"No ei sitä kaikille kerrota." Sanoin ja keskityin nyt vain kahviini.
"Siis ootte vai ette? En kerro kellekkää." Tino sanoi ja näytti vilpittömältä.
"No... Ei me olla, ku ei Becca kuulemma oo viel valmis... Mut kyl mä jaksan oottaa..." Sanoin ja katsoin tiiviisti kahviini.
"Jaahas..." Tino sanoi ja jätti asian sikseen ja olin hänelle siitä hyvin kiitollinen. En halua kertoa kaikille asioitani. Parempi pitää ne omina asioinaan, niin välttyy pahemmilta juoruilta.
"Mut siis sul on krapula?" Tino kysyi kun painoin pääni pöytään, etten oksentaisi.
"Ja hitommoinen semmone..." Sanoin ja vilkaisin Tinoon. Hän nousi pöydästä ja meni jonnekkin. Pian hän tuli takaisin viinapullon kanssa.
"Voi ei taas... En haluu pahentaa tätä..." Sanoin ja voihkaisin.
"Ei, ei... Tää oikeesti auttaa. Täs on puhasta viinaa ja jtn isän lääkettä. Toimii hiton hyvin. Ite otin äsken ja krapula meni nopiaa ohi. Ota." Tino tarjosi pulloa. Otin sen ja vedin sitä pari kulausta. Tekisin mitä tahansa, että saisin tämän krapulan pois... Ja ihmeekseni muutaman minuutin kuluttua krapulani alkoi helpottamaan. Oloni oli pian jo niin hyvä, että olisin voinut nauraa.
   Ja niin me vitsailimme ja muistelimme eilisiä bileitä ja nauroimme. Nauru kuitenkin tyssäsi, kun Tiina tuli alas päällään sotkuiset ja kurttuiset vaatteet, tukka sekaisin ja silmien alla tummat varjot.


Juu... Joskus tässä taas jatkan...

Eääääääh..... :PP

No eipähän ainakaan ole tultu tänne liikaa kirjoitettua. Mutta nytten voi hyvin kirjoittaa, kun kaikkialla muualla on hiljaista, nii joo...

Viinanjuotikisan jälkeen en muista mitään enää selvästi. Muistan vain, että minä ja Becca suutelimme ja kaverini yrjösivät lattialle... Mutta en muista enää oikein muuta...
   Sensijaan muistan harvinaisen selvästi, kuinka kipeä pääni oli seuraavana aamuna. Heräsin olohuoneen sohvalta ja jokapaikka oli sotkua viinaa ja jotain epäilyttävää ainetta täynä. Mutta en jaksanut välittää mistään muusta kuin päässäni jyskyttävästä kivusta, joka oli älytön. Makasin siinä pitkän aikaa silmät kiinni ja toivoin että se menisi ohi. Mutta ei mennyt.
   Lopulta minun oli annettava periksi, nousta ylös ja mennä vessaan. Sitten keitin kahvia ja hörpin sitä sen aikaa, kun Tino löntysti hitaasti alakertaan. Ilmeisesti hänelläkin oli kova krapula.
   "Älä sano mitään, tai se herää..." Tino kuiskasi hiljaa.
   "Mikä? Kuka?" Kuiskasin takaisin.
   "Tiina..." Tino kuiskasi takaisin ja pyöräytti silmiään. Minun silmäni olivat pullistua kuopistaan.
   "Ettekai te... Ettekai te...?" Kysyin ja silmäni olivat pyöreät.
    "En ole varma... En muista..." Tino sanoi epävarmasti.



Sori nytten, mutta pakko lopettaa heti pian lisää!!!

Jos vain saisin lisää kirjoitettua....

Joo, voisi kai sitä kirjoittaa vähän lisää, mutta nyt ei oikeen oo aikaa, nii en kirjota paljon... :(

Tulimme olohuoneeseen ja huomasimme, että osa vieraista oli jo saapunut. Ovikello soi vinhaan. Minä ja Tino aloimme sekoittelemaan juomia ja Becca laittoi musiikkia soimaan. Kaikki odottivat kärsimättöminä juomiaan, kun aloimme kaatamaan niitä laseihin. Kaikki jouvat ahnaasti ja meillä oli täyistyö täyttää kaikkien lasit niin monta kertaa kuin he halusivat. Pian kaikki olivat paikalla ja stereossa käännettiin nupit kaakkoon. Musiikki jytäsi ja valot olivat himmeinä. Olimme laittaneet discovalot, jotka valaisivat silti ihan mukavasti. Minä ja Becca tanssimme ensin vähäna aikaa, mutta sitten siirryimme nurkkaan pussailemaan (paljon mukavampaa puuhaa). Kaikilla näytti olevan hauskaa. Sitten yhdentoista aikaan minä ja Tino otimme väkevät esiin ja aloitimme juomakisan. Se, joka joi eniten sai suukon kaikilta talossa olevilta naisilta. Tino veti enemmän viinaa (en muutenkaan halunnut oksentaa sisäelimiäni ulos) ja voitti kisan. Becca näytti hyvin tyytyväiseltä.

Lisää, lisää...

Nyt en kirjoita tähän alkuun mtn, että jaksatte lukea tuon tarinan jatkon kokonaan.

Ku heräsimme, kello oli jo 4. Olimme siis nukkuneet noin 2 tuntia. Olimme vielä unen tokkurassa, kun menimme alakertaan haukkaamaan hieman välipalaa. Aukaisin jääkaapin oven ja nappasin sieltä makkaran. En edes jaksanut kysyä, saisinko ottaa sen sillä tiesin että saisin. Pistin makkaran lautaselle ja lautasen mikroon. Tino oli luultavasti mennyt käväisemään vessassa, sillä häntä ei näkynyt missään. Nojailin pöydän reunaan odotellessani ateriani valmistumista. Aloin miettiä pikkuveljeäni, joka oli nyt yksin kotona. Aluksi hänelle oli ollut kova shokki, kun olin karannut ensimmäisen kerran kotoa. Vihdoin olin kuitenkin saanut hänet ymmärtämään, että vika ei ollut hänessä. Pikkuveljeni on minulle hyvin rakas. Tietenkin joskus hän on hyvin rasittava, mutta usein hän on ok. Hätkähdin, kun mikro piippasi pitkää makkaran valmistumisen merkiksi. Tino oli vieläkin vessassa.

   Samaan aikaan kun otin makkaraa pois mikrosta, mietin mikä hänellä mahtoi kestää. Päätin syödä makkarani ensin, ja sitten mennä katsomaan, mihin hän oli juuttunut. Juuttunut-sanasta minulle tulikin mieleeni, ettei ehkä sittenkään ollut hyvä juttu mennä katsomaan, mitä hän siellä puuhasi. Silmäni saattaisivat vaurioittua vakavasti.

   Ovikello soi. Nielaisin lopun makkaran ja nakkasin lautasen tiskialtaaseen. Sitten riensin ovelle. Avasin oven ja sen takaa paljastui tyttöystäväni Rebecca. Nähdessään minut, hän hymyili kaunista hymyään.

   ”Hei.” Sanoin ja hymyilin minäkin.

   ”Hei. Tulinko vähä liian aikasin? Täälä ei näy muita…” Becca kysyi ja tähyili olkani yli tyhjään eteiseen.

   ”Juu, ei täälä oo vielä muita, mutta et oo liia aikasessa. Jonku on joka tapauksessa oltava eka.” Sanoin ja väistyin niin, että Becca pääsi sisälle. Suljin oven hänen jälkeensä.

   ”Missä Tino on?” Becca kysyi, kun pääsimme olohuoneeseen ja hän huomasi Tinon olevan muualla.

   ”En tiiä. Ei sitä oo näkyny vähää aikaa. Se meni vissiin vessaan. Mutta mitäköhä se sielä tekkee?” Kysyin ja kohotin kulmiani. Virnistin vielä päälle leveästi, ettei Becca voinut olla huomaamatta tarkoitustani. Becca naurahti ja istahti sohvalle. Minä istuin hänen viereensä ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Muuta teidän ei tarvitsekkaan tietää (eikä suurin osa varmaan haluakaan tietää…). 

   Tino tuli hetken päästä huoneeseen.

   ”Mikä tuo on?” Kysyin ja osoitin sormella Tinon hiuksia. Hän oli näköjään laittanut niitä koko tämän ajan pystyyn. Nyt hänellä oli jonkinmoinen irokeesi. Tino punastui syvästi ja minä nauroin makeasti. Becca yritti olla hyvätapainen, mutta ei hänkään voinut nauruaan pidätellä. Jonkun ulkopuolisen (esimerkiksi teidän) mielestä Tino olisi saattanut näyttää hyvältä ja coolilta, eikä yhtään naurettavalta. Minä ja Becca olimme kuitenkin Tinon niin monta kertaa tukka sekaisin, likaisena ja jopa vihreänä (älkää edes kysykö…), eikä hän kaiken kukkuraksi ollut koskaan yrittänyt laittaa hiuksiaan noin hyvin.

   ”Mitä?” Tino kysyi ja yritti näyttää loukkaantuneelta. Se kuitenkin toimi kahta kauheammin ja minä ja Becca nauroimme nyt niin paljon, että jos nauru tosiaan pidentäisi ikää, olisimme saaneet monta kymmentä elinvuotta lisää. Tino katsahti peiliin ja näki nyt hiuksiensa ja ilmeensä yhtälön – hänkin rämähti nauruun.

   Nauroimme siinä, kunnes nauru vain loppui.

   ”Ei tuo oikiasti nii paha oo. Se vaa aluksi näytti meistä vähä hassulta.” Sanoin, ettei Tino oikeasti loukkaantuisi. 

   ”Eikö tää näytäkkää nii pahalta?” Tino kysyi epäluuloisesti.

   ”Oikeastaan tuo näyttää meleko siistiltä.” Becca kannusti.

   ”Pitäskö munki tehä tommonen?” Vitsailin ja taivutin hiuksiani käsilläni ylöspäin.

   ”Haluakko?” Tino kysyi. Epäröin vähän, sillä olin tarkoittanut tuota vitsillä.

   ”Öööh…” Sanoin, kun en keksinyt muuta. Vilkaisin Beccaan.

   ”Joo, laita vaan!” Becca sanoi innoissaan ”Haluun nähä sut töyhtöpäänä.” En voinut muuta kuin suostua.

   Menimme minä ja Tino kylpyhuoneeseen laittamaan hiuksiani. Becca jäi olohuoneeseen vahtimaan, että jos joku muukin vieraista saapuisi jo. Kun pääsimme kylpyhuoneeseen, Tino alkoi välittömästi häärätä hiuksieni kimpussa. 

   Juttelimme Tinon kanssa, kun hän laittoi hiuksiani (eikö tuo kuulostakin oudolta pojan suusta kuultuna?) Vihdoin hän sai pääni valmiiksi ja sain katsoa peiliin. Rämähdin heti nauruun. Minulla ja Tinolla oli jokaista hiussuortuvaa myöten samanlaiset kampaukset. Näytimme ihan veljeksiltä. Tino nauroi hänkin. Vihdoin lakkasin nauramasta ja minä ja Tino lähdimme takaisin olohuoneeseen.

Jos sitä tarinaa nyt tulisi??? o_O

Huoh... Kerron nyt syyn, miksi tarinaa ei ole vielä tullut: kännykkä tilttasi. :D Kuulostaa ehkä aluksi "vähän" huonolta syyltä, mutta se on totta! Kirjoitin tarinaa kännykkääni (koska tietokone ei ollut taskussa mukana xD) ja olin saanut tarinaa melko runsaasti väkerrettyä. Sitten, juuri silloin kun olin lopettamassa sen kohdan tarinasta kännykkä tilttasi! Kaikki juuri kirjoittamani teksti hävisi, ja voitte vain kuvitella, kuinka minua vitutti. Mutta nyt yritän kirjoittaa sen kaiken tänne ja laittaa vielä kuvankin. :) Joten jatkakaa lukemista.

                                              Toinen tarina!!!

"Eikä, eikä, lopeta!" Pikkuveljeni huusi. Hän nauroi kippurassa sängyllään, kun kutitin häntä. "Eikä, Toni lopeta!" Päätin, että olin kutittanut velipoikaa jo tarpeeksi ja nousin ylös.
"Mää lähen. Se on moro, pikkumies." Sanoin. Veli huiskutti ja huusi jotain perääni. En kuullut sitä, sillä olin jo menossa omaan huoneeseeni.
   Olen Toni Jokitaipale ja 13 vuotta. Asun äitini ja pikkuveljeni kanssa omakotitalossa. Isäni kuoli n. 3 vuotta sitten. Minua on kai suunnilleen siitä lähtien voinut sanoa ongelmalapseksi. Äitini on jo tottunut, eikä enää suutu tai huuda, kun tulen kännissä kotiin, jään jälki-istuntoon tai karkaan pariksi päiväksi kotoa. Juuri niin olin nytkin menossa tekemään. Paitsi, että oli viikonloppu, enkä sen takia voinut jäädä jälki-istuntoon. Olin kuitenkin menossa bileisiin, ja vetäisin siellä kännit. Ja olisin vielä ydtäväni luona pari yötä.
   Nappasin lomakkoni ja kännykkäni pöydältä. Sitten otin reppuni ja heilautin sen varovasti selkääni. Tuota reppua ei sopinut heitellä, sillä muuten kaikki juomat valuisivat hukkaan. Enkä juomilla tietenkään tarkoita mitään muumi-limukoita.
  Menin hiljaa portaat alas alaketaan ja menin eteiseen olohuoneen kautta, sillä kuulin äitini olevan keittiössä puhelimessa. Laitoin äkkiä tennarit jalkoihini ja takin päälleni. Sitten avasin oven ja juoksin naapuriin, jossa Joni odottikin jo moponsa luona.
  Joni asuu naapurissamme, ja hänellä on hyvä mopo. Olen lainannut sitä monet kerrat, kun olen karannut kotoa. Joni on iha jees tyyppi.
  Nappasin avaimet Jonilta ja kiipesin mopon selkään. Heilautin Jonille kättäni kaasuttaessani pois. Hänkin heilautti kättään minulle. Ajoin nopeaa parhaan ystäväni, Tinon luokse. Hänen vanhempansa olivat lähteneet kolmen viikon lomalle Thaimaaseen. Minä ja Tino tietenkin hydynsimme sen, miten parhaiten taisimme.
  Jätin mopon pihalle ja lampsin sisään.
"Täälä ollaan!" Huusin Tinolle.
"Tuu tänne äkkiä! Tätä et kyl jätä näkemättä!" Tino huusi yläkerrasta. Laskin repun lattialle ja juoksin Tinon luo. Hän oli omassa huoneessaan nenä kiinni ikkunassa. Minäkin katsoin ulos.
  Ulkona oli vanha juoppo Iisak ja Tinon naapurissa asuva vanha akka. Me luonnollisesti olimme Iisakin hyviä ystäviä ja vanhaa akkaa taas vihasimme.
  Juoppo Iisak oli näköjään ottanut taas kerran vähän liikaa ja hoippui nyt vanhan akan edessä. Hän näköjään sanoi jotain sopimatonta, sillä vanha naapurin akka lähti kiivaasti kävellen karkuun, niin nopeaa kuin 20cm korkokengillään pääsi. Iisak taas hoippui perästä.
  Se oli niin huvittavan näköistä, että loppujen lopuksi minä ja Tino makasimme lattialla kippuraassa naurusta. Kun olimme nauraneet niin, että mahamme olivat kipeinä, menimme nukkumaan. Oli tietenkin edelleen päivä, mutta oli parempi ottaa päiväunet (älkää naurako siellä!), kuin olla väsyneenä bileissä, tai nukahtaa ennen kuin ne olisivat kunnolla alkaneetkaan. Niinpä siis Tino meni sängylleen ja minä menin patjalle, jonka Tino oli tuonut sänkynsä viereen. Pian olimme molemmat unessa.



Että tämmöistä... :) Kommetoikaahan. Kuvaa en laitakkaan vielä, sillä en päässyt nii pitkälle, että voisin vielä laittaa sen. Joten jaksakaa odottaa. :)

Jos sitä nytten sais tänne jtn kirjoitettuakin

Juu, tässä on ollut vähän jtn, nii en ole kirjoittanut. En ole joko kerinnyt tai vain jaksanut. :P Mutta nytten ajattelin tänne jtn kirjoittaa. En ole vielä kerinnyt kirjoittamaan tarinalle jatkoa ja muutenkin ajattelin kuvittaa sen tarinan. Siis että piirrän jonkun kuvan ja sitten laitan sen tänne tarinan tueksi tai jtn.
   Juu, mutta tänään kävimme laskettelemassa kavereiden kanssa. Hississä kaaduin vain yhdesti kaverin kanssa (aploodeja, kiitos) ja rinteessä varmaan tasapaino heitti tai jtn, nii kaaduin kahdesti perseelleen ja sitten _lensin_ hyppyristä. Onneksi sentään sukset edellä alas, koska ei ollut kypärää. :P Näin se kävi: Kaveri meni edellä ja ajattelin, että ei tuo oo paha. Sitten oikein hyppäytin siitä kunnolla ja oho! Sukset edellä alas, mutta sitten toinen jäi matkan varrelle. En oikein muista olinko selällään vai mahallaan, mutta kuitenkin heti nousin ylös, hain toisen suksen, otin toisen suksen irti (koska toinen ei mennyt enää jalkaan) ja sitten kävelin alas. Alhaalla sain suksen jalkaan ja takaisin rinteeseen. :D
  Olli kyllä mukava päivä siellä, kun kaveritkin oppivat laskettelemaan tosi nopeasti. :)

Mutta nyt moro. Kirjoittelen tässä taas, että jatkakaa blogini seuraamista! :)