Oih ja voih...

Liikaa välilehtiä. Tällä hetkellä kuitenkin van 6 - sanoinhan, että rajoitan. :) Mutta nyt siihen tarinaan:

15.12.2010

Anna otti puhelimen ja soitti Terhille. Puhelin tuuttasi pari kertaa, ennen kuin hän vastasi.

”Terhi.”

”Anna tässä.” Anna vastasi.

”Mihin vittuun sinä oikein menit?” Terhi kysyi heti.

”Tulin isäni luokse. Kotona alkoi olemaan liian vaikeaa olla. Olen täällä ainakin jonkun aikaa.” Anna selitti.

”Hieno homma! Onko isäsi tiukka? Onko hän tänään siellä?” Terhi näytti saaneen idean ja Anna jo melkein aavisti, mikä se oli.

”Isä! Onko sinulla iltatöitä?” Anna huusi, sillä hänen isänsä oli mennyt toiselle puolen taloa.

”On. Saattaa mennä aika myöhään. Kolmeen tai neljään.” Annan isä vastasi, eikä kysellyt enempää. Yksinkertainen mies, Anna ajatteli. Ei kysele turhia.

”On, miten niin?” Anna kysyi virnistäen.

”Taitaa tulla bileet sinne. Yhdeksältä alkaa, eikö niin?” Terhi kiljui toisessa päässä.

”Käyhän se.” Anna sanoi virnistäen. Juhlat olivat juuri sitä, mitä hän juuri tarvitsikin tylsään arkeen. Seuraavana aamuna saattaisi olla krapula, mutta mitä sitten. Ei koulu niin tärkeää olisi, ettei sieltä voisi lintsata.

”Minä alan soitteleen tyypeille. Tulee siistiä!” Terhi sanoi ja katkaisi puhelun. Anna laittoi puhelimen kiinni hymyillen. Hänen isänsä tuli ovesta sisään.

”Jos haluatte, voitte pitää juhlat täällä, kunhan meno ei ylly liian rajuksi.” Hän sanoi. Anna tuijotti häntä suu auki. Hänen isänsä virnisti.

”Kyllä minä teidät nuoret tiedän. Ja pitäisitte juhlat kuitenkin, vaikka kieltäisinkin, eikö niin?” Anna kohautti olkapäitään.

”Kyllähän me suunnittelimme bileitä, mutta en ole varma, olisinko kysynyt lupaa.” Anna virnisti syyllisenä.

”Ei se mitään. En ole mikään nipottaja. Ja kunhan se meno ei ylly liian kovaksi, niin voitte pitää juhlat. Varokaa kuitenkin soittamasta musiikkia liian kovalla, sillä naapurit saattavat hermostua. Ettehän halua poliisia paikalle?” Annan isä hymyili nyt leveästi. Hän oli kyttä, ja juuri hän joutuisi luultavasti tulemaan paikanpäälle, jos meno olisi liian kova. Annakin hymyili.

”Emme tietenkään.”

”Hyvä niin. Nyt menen ottamaan nokoset ennen yövuoroa. Älä herätä minua.” Annan isä sanoi ja lähti huoneesta. Annakin päätti ottaa päiväunet, sillä bileet tulisivat jatkumaan pitkälle yöhön. 

Jatkoin nyt vähän enemmän kuin yleensä, sillä taas on jäänyt päivä välistä. :) Ei kai täsä, näilä mennää.