Jos vain saisin lisää kirjoitettua....

Joo, voisi kai sitä kirjoittaa vähän lisää, mutta nyt ei oikeen oo aikaa, nii en kirjota paljon... :(

Tulimme olohuoneeseen ja huomasimme, että osa vieraista oli jo saapunut. Ovikello soi vinhaan. Minä ja Tino aloimme sekoittelemaan juomia ja Becca laittoi musiikkia soimaan. Kaikki odottivat kärsimättöminä juomiaan, kun aloimme kaatamaan niitä laseihin. Kaikki jouvat ahnaasti ja meillä oli täyistyö täyttää kaikkien lasit niin monta kertaa kuin he halusivat. Pian kaikki olivat paikalla ja stereossa käännettiin nupit kaakkoon. Musiikki jytäsi ja valot olivat himmeinä. Olimme laittaneet discovalot, jotka valaisivat silti ihan mukavasti. Minä ja Becca tanssimme ensin vähäna aikaa, mutta sitten siirryimme nurkkaan pussailemaan (paljon mukavampaa puuhaa). Kaikilla näytti olevan hauskaa. Sitten yhdentoista aikaan minä ja Tino otimme väkevät esiin ja aloitimme juomakisan. Se, joka joi eniten sai suukon kaikilta talossa olevilta naisilta. Tino veti enemmän viinaa (en muutenkaan halunnut oksentaa sisäelimiäni ulos) ja voitti kisan. Becca näytti hyvin tyytyväiseltä.

Lisää, lisää...

Nyt en kirjoita tähän alkuun mtn, että jaksatte lukea tuon tarinan jatkon kokonaan.

Ku heräsimme, kello oli jo 4. Olimme siis nukkuneet noin 2 tuntia. Olimme vielä unen tokkurassa, kun menimme alakertaan haukkaamaan hieman välipalaa. Aukaisin jääkaapin oven ja nappasin sieltä makkaran. En edes jaksanut kysyä, saisinko ottaa sen sillä tiesin että saisin. Pistin makkaran lautaselle ja lautasen mikroon. Tino oli luultavasti mennyt käväisemään vessassa, sillä häntä ei näkynyt missään. Nojailin pöydän reunaan odotellessani ateriani valmistumista. Aloin miettiä pikkuveljeäni, joka oli nyt yksin kotona. Aluksi hänelle oli ollut kova shokki, kun olin karannut ensimmäisen kerran kotoa. Vihdoin olin kuitenkin saanut hänet ymmärtämään, että vika ei ollut hänessä. Pikkuveljeni on minulle hyvin rakas. Tietenkin joskus hän on hyvin rasittava, mutta usein hän on ok. Hätkähdin, kun mikro piippasi pitkää makkaran valmistumisen merkiksi. Tino oli vieläkin vessassa.

   Samaan aikaan kun otin makkaraa pois mikrosta, mietin mikä hänellä mahtoi kestää. Päätin syödä makkarani ensin, ja sitten mennä katsomaan, mihin hän oli juuttunut. Juuttunut-sanasta minulle tulikin mieleeni, ettei ehkä sittenkään ollut hyvä juttu mennä katsomaan, mitä hän siellä puuhasi. Silmäni saattaisivat vaurioittua vakavasti.

   Ovikello soi. Nielaisin lopun makkaran ja nakkasin lautasen tiskialtaaseen. Sitten riensin ovelle. Avasin oven ja sen takaa paljastui tyttöystäväni Rebecca. Nähdessään minut, hän hymyili kaunista hymyään.

   ”Hei.” Sanoin ja hymyilin minäkin.

   ”Hei. Tulinko vähä liian aikasin? Täälä ei näy muita…” Becca kysyi ja tähyili olkani yli tyhjään eteiseen.

   ”Juu, ei täälä oo vielä muita, mutta et oo liia aikasessa. Jonku on joka tapauksessa oltava eka.” Sanoin ja väistyin niin, että Becca pääsi sisälle. Suljin oven hänen jälkeensä.

   ”Missä Tino on?” Becca kysyi, kun pääsimme olohuoneeseen ja hän huomasi Tinon olevan muualla.

   ”En tiiä. Ei sitä oo näkyny vähää aikaa. Se meni vissiin vessaan. Mutta mitäköhä se sielä tekkee?” Kysyin ja kohotin kulmiani. Virnistin vielä päälle leveästi, ettei Becca voinut olla huomaamatta tarkoitustani. Becca naurahti ja istahti sohvalle. Minä istuin hänen viereensä ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Muuta teidän ei tarvitsekkaan tietää (eikä suurin osa varmaan haluakaan tietää…). 

   Tino tuli hetken päästä huoneeseen.

   ”Mikä tuo on?” Kysyin ja osoitin sormella Tinon hiuksia. Hän oli näköjään laittanut niitä koko tämän ajan pystyyn. Nyt hänellä oli jonkinmoinen irokeesi. Tino punastui syvästi ja minä nauroin makeasti. Becca yritti olla hyvätapainen, mutta ei hänkään voinut nauruaan pidätellä. Jonkun ulkopuolisen (esimerkiksi teidän) mielestä Tino olisi saattanut näyttää hyvältä ja coolilta, eikä yhtään naurettavalta. Minä ja Becca olimme kuitenkin Tinon niin monta kertaa tukka sekaisin, likaisena ja jopa vihreänä (älkää edes kysykö…), eikä hän kaiken kukkuraksi ollut koskaan yrittänyt laittaa hiuksiaan noin hyvin.

   ”Mitä?” Tino kysyi ja yritti näyttää loukkaantuneelta. Se kuitenkin toimi kahta kauheammin ja minä ja Becca nauroimme nyt niin paljon, että jos nauru tosiaan pidentäisi ikää, olisimme saaneet monta kymmentä elinvuotta lisää. Tino katsahti peiliin ja näki nyt hiuksiensa ja ilmeensä yhtälön – hänkin rämähti nauruun.

   Nauroimme siinä, kunnes nauru vain loppui.

   ”Ei tuo oikiasti nii paha oo. Se vaa aluksi näytti meistä vähä hassulta.” Sanoin, ettei Tino oikeasti loukkaantuisi. 

   ”Eikö tää näytäkkää nii pahalta?” Tino kysyi epäluuloisesti.

   ”Oikeastaan tuo näyttää meleko siistiltä.” Becca kannusti.

   ”Pitäskö munki tehä tommonen?” Vitsailin ja taivutin hiuksiani käsilläni ylöspäin.

   ”Haluakko?” Tino kysyi. Epäröin vähän, sillä olin tarkoittanut tuota vitsillä.

   ”Öööh…” Sanoin, kun en keksinyt muuta. Vilkaisin Beccaan.

   ”Joo, laita vaan!” Becca sanoi innoissaan ”Haluun nähä sut töyhtöpäänä.” En voinut muuta kuin suostua.

   Menimme minä ja Tino kylpyhuoneeseen laittamaan hiuksiani. Becca jäi olohuoneeseen vahtimaan, että jos joku muukin vieraista saapuisi jo. Kun pääsimme kylpyhuoneeseen, Tino alkoi välittömästi häärätä hiuksieni kimpussa. 

   Juttelimme Tinon kanssa, kun hän laittoi hiuksiani (eikö tuo kuulostakin oudolta pojan suusta kuultuna?) Vihdoin hän sai pääni valmiiksi ja sain katsoa peiliin. Rämähdin heti nauruun. Minulla ja Tinolla oli jokaista hiussuortuvaa myöten samanlaiset kampaukset. Näytimme ihan veljeksiltä. Tino nauroi hänkin. Vihdoin lakkasin nauramasta ja minä ja Tino lähdimme takaisin olohuoneeseen.

Jos sitä tarinaa nyt tulisi??? o_O

Huoh... Kerron nyt syyn, miksi tarinaa ei ole vielä tullut: kännykkä tilttasi. :D Kuulostaa ehkä aluksi "vähän" huonolta syyltä, mutta se on totta! Kirjoitin tarinaa kännykkääni (koska tietokone ei ollut taskussa mukana xD) ja olin saanut tarinaa melko runsaasti väkerrettyä. Sitten, juuri silloin kun olin lopettamassa sen kohdan tarinasta kännykkä tilttasi! Kaikki juuri kirjoittamani teksti hävisi, ja voitte vain kuvitella, kuinka minua vitutti. Mutta nyt yritän kirjoittaa sen kaiken tänne ja laittaa vielä kuvankin. :) Joten jatkakaa lukemista.

                                              Toinen tarina!!!

"Eikä, eikä, lopeta!" Pikkuveljeni huusi. Hän nauroi kippurassa sängyllään, kun kutitin häntä. "Eikä, Toni lopeta!" Päätin, että olin kutittanut velipoikaa jo tarpeeksi ja nousin ylös.
"Mää lähen. Se on moro, pikkumies." Sanoin. Veli huiskutti ja huusi jotain perääni. En kuullut sitä, sillä olin jo menossa omaan huoneeseeni.
   Olen Toni Jokitaipale ja 13 vuotta. Asun äitini ja pikkuveljeni kanssa omakotitalossa. Isäni kuoli n. 3 vuotta sitten. Minua on kai suunnilleen siitä lähtien voinut sanoa ongelmalapseksi. Äitini on jo tottunut, eikä enää suutu tai huuda, kun tulen kännissä kotiin, jään jälki-istuntoon tai karkaan pariksi päiväksi kotoa. Juuri niin olin nytkin menossa tekemään. Paitsi, että oli viikonloppu, enkä sen takia voinut jäädä jälki-istuntoon. Olin kuitenkin menossa bileisiin, ja vetäisin siellä kännit. Ja olisin vielä ydtäväni luona pari yötä.
   Nappasin lomakkoni ja kännykkäni pöydältä. Sitten otin reppuni ja heilautin sen varovasti selkääni. Tuota reppua ei sopinut heitellä, sillä muuten kaikki juomat valuisivat hukkaan. Enkä juomilla tietenkään tarkoita mitään muumi-limukoita.
  Menin hiljaa portaat alas alaketaan ja menin eteiseen olohuoneen kautta, sillä kuulin äitini olevan keittiössä puhelimessa. Laitoin äkkiä tennarit jalkoihini ja takin päälleni. Sitten avasin oven ja juoksin naapuriin, jossa Joni odottikin jo moponsa luona.
  Joni asuu naapurissamme, ja hänellä on hyvä mopo. Olen lainannut sitä monet kerrat, kun olen karannut kotoa. Joni on iha jees tyyppi.
  Nappasin avaimet Jonilta ja kiipesin mopon selkään. Heilautin Jonille kättäni kaasuttaessani pois. Hänkin heilautti kättään minulle. Ajoin nopeaa parhaan ystäväni, Tinon luokse. Hänen vanhempansa olivat lähteneet kolmen viikon lomalle Thaimaaseen. Minä ja Tino tietenkin hydynsimme sen, miten parhaiten taisimme.
  Jätin mopon pihalle ja lampsin sisään.
"Täälä ollaan!" Huusin Tinolle.
"Tuu tänne äkkiä! Tätä et kyl jätä näkemättä!" Tino huusi yläkerrasta. Laskin repun lattialle ja juoksin Tinon luo. Hän oli omassa huoneessaan nenä kiinni ikkunassa. Minäkin katsoin ulos.
  Ulkona oli vanha juoppo Iisak ja Tinon naapurissa asuva vanha akka. Me luonnollisesti olimme Iisakin hyviä ystäviä ja vanhaa akkaa taas vihasimme.
  Juoppo Iisak oli näköjään ottanut taas kerran vähän liikaa ja hoippui nyt vanhan akan edessä. Hän näköjään sanoi jotain sopimatonta, sillä vanha naapurin akka lähti kiivaasti kävellen karkuun, niin nopeaa kuin 20cm korkokengillään pääsi. Iisak taas hoippui perästä.
  Se oli niin huvittavan näköistä, että loppujen lopuksi minä ja Tino makasimme lattialla kippuraassa naurusta. Kun olimme nauraneet niin, että mahamme olivat kipeinä, menimme nukkumaan. Oli tietenkin edelleen päivä, mutta oli parempi ottaa päiväunet (älkää naurako siellä!), kuin olla väsyneenä bileissä, tai nukahtaa ennen kuin ne olisivat kunnolla alkaneetkaan. Niinpä siis Tino meni sängylleen ja minä menin patjalle, jonka Tino oli tuonut sänkynsä viereen. Pian olimme molemmat unessa.



Että tämmöistä... :) Kommetoikaahan. Kuvaa en laitakkaan vielä, sillä en päässyt nii pitkälle, että voisin vielä laittaa sen. Joten jaksakaa odottaa. :)

Jos sitä nytten sais tänne jtn kirjoitettuakin

Juu, tässä on ollut vähän jtn, nii en ole kirjoittanut. En ole joko kerinnyt tai vain jaksanut. :P Mutta nytten ajattelin tänne jtn kirjoittaa. En ole vielä kerinnyt kirjoittamaan tarinalle jatkoa ja muutenkin ajattelin kuvittaa sen tarinan. Siis että piirrän jonkun kuvan ja sitten laitan sen tänne tarinan tueksi tai jtn.
   Juu, mutta tänään kävimme laskettelemassa kavereiden kanssa. Hississä kaaduin vain yhdesti kaverin kanssa (aploodeja, kiitos) ja rinteessä varmaan tasapaino heitti tai jtn, nii kaaduin kahdesti perseelleen ja sitten _lensin_ hyppyristä. Onneksi sentään sukset edellä alas, koska ei ollut kypärää. :P Näin se kävi: Kaveri meni edellä ja ajattelin, että ei tuo oo paha. Sitten oikein hyppäytin siitä kunnolla ja oho! Sukset edellä alas, mutta sitten toinen jäi matkan varrelle. En oikein muista olinko selällään vai mahallaan, mutta kuitenkin heti nousin ylös, hain toisen suksen, otin toisen suksen irti (koska toinen ei mennyt enää jalkaan) ja sitten kävelin alas. Alhaalla sain suksen jalkaan ja takaisin rinteeseen. :D
  Olli kyllä mukava päivä siellä, kun kaveritkin oppivat laskettelemaan tosi nopeasti. :)

Mutta nyt moro. Kirjoittelen tässä taas, että jatkakaa blogini seuraamista! :)