Voi vittujen kevät, vois tännekki taas jtn kirjottaa. :/
"Ai mitä?" Kysyin ihmeissäni.
"No emmä oo varma, mut siis sillo viime viikonloppuna, ku mehä oltiin siel Janin mökil, muistakko?" Tino selitti hitaasti katsellen maahan.
"Jooo?"
"No toi ukko oli sielä kans."
"Siis mitä?? Seuraaks se sua?" kysyin ihmeissäni.
"No eiii, mutku se selitti siinä jtn, et aika on käsillä ja muuta tollasta."
"Ja sä vittu uskoit?"
"No en todellakaa... Aluks. Mä aattelin et se on semmone hullu juoppo jota näkee tuol kaduil, mut sitte sen jälkee mulle on alkanu tapahtuu kummii. Mä luulin aluks et se oli pelkkää sattumaa, mut ei se voi olla..."
"Niiku mitä" olin nyt hyvin huolestunut ystäväni meilenterveydestä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
"No niiku sellasii, et oon nähny juttuja, joita ei kuuluis olla olemasa..."
"Ai siis MITÄ??"
"No esim, oon nähny ton ukon semmosissa paikoisa joissa sen ei kuulu olla ja sitte ku oon räpäyttäny silmiä ni se on kadonnu. Kuuntele, musta tuntuu et mä oon tulos hulluks!" Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä ja hänen ilmeensä oli kärsivä. katsoin häntä kauhistuneena. "Sun täytyy auttaa mua! Mä en oo hullu en varmasti mut jos mä oonki??? Mä en kestä tätä!!" Tino puhkesi kyyneliin. Usko, kun sanon etten ole ikinä nähnyt hänen itkevän ja olevan semmoinen. IKINÄ.