>:(

Voi vittujen kevät, vois tännekki taas jtn kirjottaa. :/

"Ai mitä?" Kysyin ihmeissäni.
"No emmä oo varma, mut siis sillo viime viikonloppuna, ku mehä oltiin siel Janin mökil, muistakko?" Tino selitti hitaasti katsellen maahan.
"Jooo?"
"No toi ukko oli sielä kans."
"Siis mitä?? Seuraaks se sua?" kysyin ihmeissäni.
"No eiii, mutku se selitti siinä jtn, et aika on käsillä ja muuta tollasta."
"Ja sä vittu uskoit?"
"No en todellakaa... Aluks. Mä aattelin et se on semmone hullu juoppo jota näkee tuol kaduil, mut sitte sen jälkee mulle on alkanu tapahtuu kummii. Mä luulin aluks et se oli pelkkää sattumaa, mut ei se voi olla..."
"Niiku mitä" olin nyt hyvin huolestunut ystäväni meilenterveydestä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
"No niiku sellasii, et oon nähny juttuja, joita ei kuuluis olla olemasa..."
"Ai siis MITÄ??"
"No esim, oon nähny ton ukon semmosissa paikoisa joissa sen ei kuulu olla ja sitte ku oon räpäyttäny silmiä ni se on kadonnu. Kuuntele, musta tuntuu et mä oon tulos hulluks!" Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä ja hänen ilmeensä oli kärsivä. katsoin häntä kauhistuneena. "Sun täytyy auttaa mua! Mä en oo hullu en varmasti mut jos mä oonki??? Mä en kestä tätä!!" Tino puhkesi kyyneliin. Usko, kun sanon etten ole ikinä nähnyt hänen itkevän ja olevan semmoinen. IKINÄ.

asdasd

Joo jatkan suoraan.

Yhtäkkiä oveen koputettin. Vilkaisin Tinoon, mutta hänkin näytti ihmettelevältä. Hän käveli ovelle ja katsoi ovisilmästä.
"Kuka siel on?" Kysyin hiljaa.
"Emmä tiiä. Outo tyyppi. Avaanko oven??" Tino kysyi.
"En tiiä... Laita se ketju ja avaa vähän ja kysy mitä asiaa." Vastasin. Tino teki näin ja raotti ovea vähän.
"Mitä asiaa?" Tino kysyi.
"Aika on tullut." Miehen ääni sanoi.
"Mikä aika?" Tino kysyi. Astuin lähemmäksi. Nähdessäni miehen silmät kavahdin kuitenkin taaksepäin. Olin varma että ne olivat hehkuneet punnaisina.
"Ette voi pysäyttää sitä enää." Mies sanoi.
"Mitä me ei voida pysäyttää!?" Tino kysyi ärsyyntyneenä.
"Se on jo alkanut..." Mies sanoi ja sitten hän... Ei, ei se voinut olla... Näin varmaan harhoja, hän varmaan juoksi jonnekkin. Mutta... Hän katosi. Tino kääntyi ja katsoi minua sanattomana. Minäkin katsoin häntä suu auki. Jossain toisessa tapauksessa tuo olisi saattanut vaikuttaa huonolta pilalta, mutta mies oli vaikuttanut niin... pelottavalta. Ja ne silmät...
"Taidan tietää mistä se puhu..." Tino sanoi hiljaa.


Ja nyt se tarina vasta kunnolla alkaa! :D

vittuvittuvittuvittuvittu....

En ole nytten kirjoittanut, kun on tavallaan niinkuin unohtunut jajaja. :((

Kun olimme saaneet paikat siivottua ja kun Tiina oli lähtenyt, menimme Tinon kanssa vielä nukkumaan. Nukuimme puoleen päivään ja herätessämme olimme aivan uuvuksissa. krapula oli onneksi poissa, mutta olisin silti halunnut tietää mitä eilen tapahtui. Juttelimme Tinon kanssa siitä pitkään, mutta sitten sekin puheenaihe oli loppuun käsitelty.
"Mitä aattelit tänä iltana?" Tino kysyi loikoillessamme sohvalla tekemättä mitään.
"No emmä mtn erityistä. Jos sulle passaa ni oisin täällä?"
"Käy mulle. Oo täälä nii kauvvan ku haluut." Tino myöntyi.
"Kiitti." vastasin.
"Miten sulla muute Beccan kans?" Tino uteli
"No eikai täsä..."
"Ainii taisin kysyy jo." Tino sanoi ja virnisti.
"Joo kysyit." minäkin virnistin.
"Joo sori oon seko..." Tino sanoi.
"No nii me kaikki ollaan." sanoin
"Joo mut mä oon enemmän ku muut." Tino selitti.
"Äh turpa tukkoon!" Huudahdin ja läimäisin häntä tyynyllä ja sittä syntyi suuri tyynysota joka huipentui viiden tyynyn rikkoutumiseen ja rajuun naurukohtaukseen.


Tämmöstä...:)

Maanantaivitutusta taas pitkästäaikaa...

Eäääääääääh.... Huoh... Plääh... Maanantain pelasti koulussa kaverin antama muffinssi (joka sekin oli vähän palanut, mutta oli silti iha hyvää. :)) Jaa, taidan siirtyä tarinaan:

Samalla kun Tiina etsi kännykkäänsä minä ja Tino juttelimme.
"Toiha kävi kätevästi!" Sanoin Tinolle.
"Yllättävän kätevästi joo..." Tino mietti.
"Haluaako oikeesti olla sen kans?" Kysyin.
"No joo. Sehä on iha mukava mimmi." Tino sanoi ja virnisti.
"Okei."
"Mut mites Becca?" Tino kysyi ja katsoi minuun.
"No ihan jees..."
"Eli...?"
"No meillä menee hyvin..." Sanoin.
"Mut se ei oo antanu?" Tino kysyi.
"Ei..." Mutta juuri silloin Tiina löysi kännykkänsä ja kertoi melkein huutamalla kaverilleen, missä oli ja mitä oli tapahtunut.



Äh... En kerkiä nyt muuta. Sorge...

Tää on paska maailma, mitä oikee luulet? Huudan "Haista vittu!" haluun että kuulet....

Eääh... Tänään yksi minun kaverini teki semmoista, mitä ei voi ihan heti antaa anteeksi... Mutta eipä tässä... Tulipahan senkin luonne viimeinkin selvitettyä. Mutta nyt tarinaan...

Tiinalla silmäili meitä hetken aikaa ja mekin tuijotimme häntä. Tuntui ettemme hengittäneet ollenkaan. Sitten Tiina kysyi:
   "Noniin... Kumpi se oli?" Vilkaisin äkkiä Tinoa.
   "Minä... Mutta en muista tapahtuiko mitään!" Hän sanoi puolustelevasti. "Muistatko sinä?"
    "En... Mutta voiko joku auttaa, mulla on iha mieletön krapula?"
   "Ota koppi!" Tino sanoi ja heitti pullon Tiinalle laajassa kaaressa.
   "Mitä täsä on?" Tiina kysyi epäilevästi.
   "Jtn juttua, mut se helpottaa. Juo vaan." Sanoin rohkaisevasti. Tiina tuli portailta alas ja otti kulauksen pullosta. Pian hän näyttikin jo paremmalta.
   "Tino kuule... Tehtiinkö me se?" Tiina kysyi, kun hänen olonsa oli miltei normaali.
    "Ku mää en muista yhtää. Mitä sitte tapahtuu, jos me tehtiin se?" Tino kysyi arasti.
   "Se riippuu susta. Haluakko alkaa mun kans?" Tiina kysyi ja hymyili. Tino punastui.
   "No joo, oot sää iha nätti ja voisin mää... Voisin mää ehkä alkaa sun kans, jos säki haluut..." Tino sanoi tuijottaen tarkasti pöytään ja hänen kasvonsa helottivat punaisena kuin paloauto.
   "Ihanaa!" Tiina hihkaisi. Hän näytti olevan jo oma itsensä. "Misä mun kännykkä on?" Hän kysyi ja alkoi etsimään sitä. Talo oli melko sotkuinen, joten hänellä kesti kauan ennenkuin löysi kännykkänsä.

En kerkiä nyt muuta. Moro...

Ehheheee!

Jatkan sitä tarinaa saman tien, että kerkiän kirjoittaa... Sori kun en ole kerennyt kirjoittaa... :/

"Siis mitäh?" Sanoin "Oliko sillä etes vaatteet päälä?"
"No oli kai sillä... Alusvaatteet... Mut en yhtää muista, et mitä me tehtii vai tehtiinkö mtn..." Tino sanoi epäröiden...
"Siis oot saattanu nussia sitä, ekkä etes muista sitä?" Kysyin.
"No nii... Mut me oltiin kännisä hei!" Tino puolustautui kun näki epäuskoisen ilmeeni.
"Siis ei siin mtn, et nussit sitä, mut ET MUISTA SIITÄ MITÄÄN???!!!" Sanoin ja olin kuolla...
"No vittu nii..." Tino sanoi ja virnisti. Hän oli selvästi helpottunut siitä, etten tuominnut häntä siitä, jos hän oli nussinut eilen.
"No entäs sinä?" Tino sanoi muina miehinä.
"Mitä musta?" Sanoin ja alkoin epäilemään.
"Siis et joko sä ja Becca ootte..." Tino näytti käsillään mitä.
"No ei sitä kaikille kerrota." Sanoin ja keskityin nyt vain kahviini.
"Siis ootte vai ette? En kerro kellekkää." Tino sanoi ja näytti vilpittömältä.
"No... Ei me olla, ku ei Becca kuulemma oo viel valmis... Mut kyl mä jaksan oottaa..." Sanoin ja katsoin tiiviisti kahviini.
"Jaahas..." Tino sanoi ja jätti asian sikseen ja olin hänelle siitä hyvin kiitollinen. En halua kertoa kaikille asioitani. Parempi pitää ne omina asioinaan, niin välttyy pahemmilta juoruilta.
"Mut siis sul on krapula?" Tino kysyi kun painoin pääni pöytään, etten oksentaisi.
"Ja hitommoinen semmone..." Sanoin ja vilkaisin Tinoon. Hän nousi pöydästä ja meni jonnekkin. Pian hän tuli takaisin viinapullon kanssa.
"Voi ei taas... En haluu pahentaa tätä..." Sanoin ja voihkaisin.
"Ei, ei... Tää oikeesti auttaa. Täs on puhasta viinaa ja jtn isän lääkettä. Toimii hiton hyvin. Ite otin äsken ja krapula meni nopiaa ohi. Ota." Tino tarjosi pulloa. Otin sen ja vedin sitä pari kulausta. Tekisin mitä tahansa, että saisin tämän krapulan pois... Ja ihmeekseni muutaman minuutin kuluttua krapulani alkoi helpottamaan. Oloni oli pian jo niin hyvä, että olisin voinut nauraa.
   Ja niin me vitsailimme ja muistelimme eilisiä bileitä ja nauroimme. Nauru kuitenkin tyssäsi, kun Tiina tuli alas päällään sotkuiset ja kurttuiset vaatteet, tukka sekaisin ja silmien alla tummat varjot.


Juu... Joskus tässä taas jatkan...

Eääääääh..... :PP

No eipähän ainakaan ole tultu tänne liikaa kirjoitettua. Mutta nytten voi hyvin kirjoittaa, kun kaikkialla muualla on hiljaista, nii joo...

Viinanjuotikisan jälkeen en muista mitään enää selvästi. Muistan vain, että minä ja Becca suutelimme ja kaverini yrjösivät lattialle... Mutta en muista enää oikein muuta...
   Sensijaan muistan harvinaisen selvästi, kuinka kipeä pääni oli seuraavana aamuna. Heräsin olohuoneen sohvalta ja jokapaikka oli sotkua viinaa ja jotain epäilyttävää ainetta täynä. Mutta en jaksanut välittää mistään muusta kuin päässäni jyskyttävästä kivusta, joka oli älytön. Makasin siinä pitkän aikaa silmät kiinni ja toivoin että se menisi ohi. Mutta ei mennyt.
   Lopulta minun oli annettava periksi, nousta ylös ja mennä vessaan. Sitten keitin kahvia ja hörpin sitä sen aikaa, kun Tino löntysti hitaasti alakertaan. Ilmeisesti hänelläkin oli kova krapula.
   "Älä sano mitään, tai se herää..." Tino kuiskasi hiljaa.
   "Mikä? Kuka?" Kuiskasin takaisin.
   "Tiina..." Tino kuiskasi takaisin ja pyöräytti silmiään. Minun silmäni olivat pullistua kuopistaan.
   "Ettekai te... Ettekai te...?" Kysyin ja silmäni olivat pyöreät.
    "En ole varma... En muista..." Tino sanoi epävarmasti.



Sori nytten, mutta pakko lopettaa heti pian lisää!!!