Eääh... Tänään yksi minun kaverini teki semmoista, mitä ei voi ihan heti antaa anteeksi... Mutta eipä tässä... Tulipahan senkin luonne viimeinkin selvitettyä. Mutta nyt tarinaan...
Tiinalla silmäili meitä hetken aikaa ja mekin tuijotimme häntä. Tuntui ettemme hengittäneet ollenkaan. Sitten Tiina kysyi:
"Noniin... Kumpi se oli?" Vilkaisin äkkiä Tinoa.
"Minä... Mutta en muista tapahtuiko mitään!" Hän sanoi puolustelevasti. "Muistatko sinä?"
"En... Mutta voiko joku auttaa, mulla on iha mieletön krapula?"
"Ota koppi!" Tino sanoi ja heitti pullon Tiinalle laajassa kaaressa.
"Mitä täsä on?" Tiina kysyi epäilevästi.
"Jtn juttua, mut se helpottaa. Juo vaan." Sanoin rohkaisevasti. Tiina tuli portailta alas ja otti kulauksen pullosta. Pian hän näyttikin jo paremmalta.
"Tino kuule... Tehtiinkö me se?" Tiina kysyi, kun hänen olonsa oli miltei normaali.
"Ku mää en muista yhtää. Mitä sitte tapahtuu, jos me tehtiin se?" Tino kysyi arasti.
"Se riippuu susta. Haluakko alkaa mun kans?" Tiina kysyi ja hymyili. Tino punastui.
"No joo, oot sää iha nätti ja voisin mää... Voisin mää ehkä alkaa sun kans, jos säki haluut..." Tino sanoi tuijottaen tarkasti pöytään ja hänen kasvonsa helottivat punaisena kuin paloauto.
"Ihanaa!" Tiina hihkaisi. Hän näytti olevan jo oma itsensä. "Misä mun kännykkä on?" Hän kysyi ja alkoi etsimään sitä. Talo oli melko sotkuinen, joten hänellä kesti kauan ennenkuin löysi kännykkänsä.
En kerkiä nyt muuta. Moro...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti