Lisää, lisää...

Nyt en kirjoita tähän alkuun mtn, että jaksatte lukea tuon tarinan jatkon kokonaan.

Ku heräsimme, kello oli jo 4. Olimme siis nukkuneet noin 2 tuntia. Olimme vielä unen tokkurassa, kun menimme alakertaan haukkaamaan hieman välipalaa. Aukaisin jääkaapin oven ja nappasin sieltä makkaran. En edes jaksanut kysyä, saisinko ottaa sen sillä tiesin että saisin. Pistin makkaran lautaselle ja lautasen mikroon. Tino oli luultavasti mennyt käväisemään vessassa, sillä häntä ei näkynyt missään. Nojailin pöydän reunaan odotellessani ateriani valmistumista. Aloin miettiä pikkuveljeäni, joka oli nyt yksin kotona. Aluksi hänelle oli ollut kova shokki, kun olin karannut ensimmäisen kerran kotoa. Vihdoin olin kuitenkin saanut hänet ymmärtämään, että vika ei ollut hänessä. Pikkuveljeni on minulle hyvin rakas. Tietenkin joskus hän on hyvin rasittava, mutta usein hän on ok. Hätkähdin, kun mikro piippasi pitkää makkaran valmistumisen merkiksi. Tino oli vieläkin vessassa.

   Samaan aikaan kun otin makkaraa pois mikrosta, mietin mikä hänellä mahtoi kestää. Päätin syödä makkarani ensin, ja sitten mennä katsomaan, mihin hän oli juuttunut. Juuttunut-sanasta minulle tulikin mieleeni, ettei ehkä sittenkään ollut hyvä juttu mennä katsomaan, mitä hän siellä puuhasi. Silmäni saattaisivat vaurioittua vakavasti.

   Ovikello soi. Nielaisin lopun makkaran ja nakkasin lautasen tiskialtaaseen. Sitten riensin ovelle. Avasin oven ja sen takaa paljastui tyttöystäväni Rebecca. Nähdessään minut, hän hymyili kaunista hymyään.

   ”Hei.” Sanoin ja hymyilin minäkin.

   ”Hei. Tulinko vähä liian aikasin? Täälä ei näy muita…” Becca kysyi ja tähyili olkani yli tyhjään eteiseen.

   ”Juu, ei täälä oo vielä muita, mutta et oo liia aikasessa. Jonku on joka tapauksessa oltava eka.” Sanoin ja väistyin niin, että Becca pääsi sisälle. Suljin oven hänen jälkeensä.

   ”Missä Tino on?” Becca kysyi, kun pääsimme olohuoneeseen ja hän huomasi Tinon olevan muualla.

   ”En tiiä. Ei sitä oo näkyny vähää aikaa. Se meni vissiin vessaan. Mutta mitäköhä se sielä tekkee?” Kysyin ja kohotin kulmiani. Virnistin vielä päälle leveästi, ettei Becca voinut olla huomaamatta tarkoitustani. Becca naurahti ja istahti sohvalle. Minä istuin hänen viereensä ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Muuta teidän ei tarvitsekkaan tietää (eikä suurin osa varmaan haluakaan tietää…). 

   Tino tuli hetken päästä huoneeseen.

   ”Mikä tuo on?” Kysyin ja osoitin sormella Tinon hiuksia. Hän oli näköjään laittanut niitä koko tämän ajan pystyyn. Nyt hänellä oli jonkinmoinen irokeesi. Tino punastui syvästi ja minä nauroin makeasti. Becca yritti olla hyvätapainen, mutta ei hänkään voinut nauruaan pidätellä. Jonkun ulkopuolisen (esimerkiksi teidän) mielestä Tino olisi saattanut näyttää hyvältä ja coolilta, eikä yhtään naurettavalta. Minä ja Becca olimme kuitenkin Tinon niin monta kertaa tukka sekaisin, likaisena ja jopa vihreänä (älkää edes kysykö…), eikä hän kaiken kukkuraksi ollut koskaan yrittänyt laittaa hiuksiaan noin hyvin.

   ”Mitä?” Tino kysyi ja yritti näyttää loukkaantuneelta. Se kuitenkin toimi kahta kauheammin ja minä ja Becca nauroimme nyt niin paljon, että jos nauru tosiaan pidentäisi ikää, olisimme saaneet monta kymmentä elinvuotta lisää. Tino katsahti peiliin ja näki nyt hiuksiensa ja ilmeensä yhtälön – hänkin rämähti nauruun.

   Nauroimme siinä, kunnes nauru vain loppui.

   ”Ei tuo oikiasti nii paha oo. Se vaa aluksi näytti meistä vähä hassulta.” Sanoin, ettei Tino oikeasti loukkaantuisi. 

   ”Eikö tää näytäkkää nii pahalta?” Tino kysyi epäluuloisesti.

   ”Oikeastaan tuo näyttää meleko siistiltä.” Becca kannusti.

   ”Pitäskö munki tehä tommonen?” Vitsailin ja taivutin hiuksiani käsilläni ylöspäin.

   ”Haluakko?” Tino kysyi. Epäröin vähän, sillä olin tarkoittanut tuota vitsillä.

   ”Öööh…” Sanoin, kun en keksinyt muuta. Vilkaisin Beccaan.

   ”Joo, laita vaan!” Becca sanoi innoissaan ”Haluun nähä sut töyhtöpäänä.” En voinut muuta kuin suostua.

   Menimme minä ja Tino kylpyhuoneeseen laittamaan hiuksiani. Becca jäi olohuoneeseen vahtimaan, että jos joku muukin vieraista saapuisi jo. Kun pääsimme kylpyhuoneeseen, Tino alkoi välittömästi häärätä hiuksieni kimpussa. 

   Juttelimme Tinon kanssa, kun hän laittoi hiuksiani (eikö tuo kuulostakin oudolta pojan suusta kuultuna?) Vihdoin hän sai pääni valmiiksi ja sain katsoa peiliin. Rämähdin heti nauruun. Minulla ja Tinolla oli jokaista hiussuortuvaa myöten samanlaiset kampaukset. Näytimme ihan veljeksiltä. Tino nauroi hänkin. Vihdoin lakkasin nauramasta ja minä ja Tino lähdimme takaisin olohuoneeseen.